Minä olen ihminen, joka rakastaa kauneutta ja sydämen herkkyyttä. Ihminen, joka ajattelee paljon ja tuntee vielä enemmän. Niin kuin eräs psykologi sanoi, kiva tavata mies, jolla on tippaleipäaivot. Ehkä tosiaan olen myös mies, vaikka usein minusta tuntuu, etten sovi niihin normeihin, mihin miehen pitäisi. Olen tunteileva, kainalossa itkevä ja perhekeskeinen. Tykkään puhua ihmisistä sekä parisuhdekiemuroista ja shoppailu on minulle nautinto. Minun maailmassa mies voi olla kaunis ja herkkä menettämättä miehuuttaan. Olen mies, joka vihaa alfaurostaisteluja, ottaa itseensä naista alentavat kommentit ja räjähtää joutuessaan kohdelluksi stereotyyppisesti. Sellainen minä olen. Olen myös isä. Herkkäsieluinen ja isänvaistoinen isä, joka loukkaantuu syrjinnästä ja murehtii ainaista riittämättömyyttä ja epäonnistumista. Onko se normaalia miehuutta, vai pitäisikö minun hävetä itseäni tämän vuoksi?
Kaiketi pitäisi, sillä miehuus on täynnä häpeään sidottuja normeja. Niitä on jopa niin pitkälle, että miehet puhuvat migreeninkin krapulaksi, koska sen koetaan olevan hyväksyttävämpää. Näin uutisoi Yle menneellä viikolla nettisivuillaan. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, se on miesten arkea. Pitää olla vahva ja pystyvä, rohkea ja ritarillinen. Mies ei valita. Mies ei tarvitse apua. Mies jaksaa eikä tee virheitä. Mies heittää kasvismakkarapaketin saunan pesään. (Moni on varmasti nähnyt tämän videon.) Mies ei tykkää shoppailusta, mutta viettää kalastusliikkeessä tunti tolkulla himoitseva kiilto silmissään. Mies on ylpeä, kun on juhlavalmis viidessä minuutissa, vaikka kävi suihkussa. Mies kertoo vitsiä rakkaudesta, parisuhteesta, kotitöistä ja lapsien hoitamisesta, ja samalla hyväksyy vitsit todeksi. Miehille tanssi on homoa, taitoluistelu on homoa, ratsastus on homoa ja meikki on homoa. Mies on kalja, työ ja pullistettu hauis.
Asioita voisi listata loputtomiin. Miesten maailma on täynnä pieniä tekoja ja sanoja, joilla kerrotaan, mikä on oikea mies. Mies saa äijäpisteitä, kun saavuttaa näitä julkisesti hyväksyttäviä miesnormeja. Mutta mikä on totuus miehestä? Onko miehet todella sitä, mitä he hyväksymisen vuoksi ulospäin pyrkivät olemaan? En usko. Moni mies on vain vankina omassa mieskuplassaan, sillä ei löydä tilaa tulla ulos. Ja kun mies ei pääse ulos, mies väheksyy, vihaa, haukkuu ja elämöi. Mies sulkeutuu, uhoaa ja juo. Mies suorittaa ja väsyy. Ja kaikki vain peittääkseen omat tarpeensa olla jotain muuta, kuin normien määrittelemä mies. Vai onko teille normaaliksi käynyt näky, että mies tuo kivutta ja ilman selityksiä esille sen puolen, jota usein kutsutaan feminiiniseksi. Enkä nyt tarkoita naiseksi heittäytymistä, vaan tunneherkkää, esteettistä ja heikkoutta tunnustavaa esillä oloa, jossa elämän kauneudesta ja kauheudesta voidaan avoimesti puhua.
Siksi minä julkaisen tämän kuvan ja kysyn, mitä siinä näet? Vaikka kuva ei välttämättä täytä miesnormeja, usko tai älä, siinä on pian kolmekymmentävuotias tavallinen suomalainen mies, jolla on vaimo ja neljä lasta. Toivottavasti sinä saat olla juuri sellainen mies, kuin itse haluat!
Vai mitä mieltä olet lukija, minkälainen miehen pitäisi olla?
Kommentit
Lähetä kommentti
Pienikin ajatus tai yksikin sana niin tässä on sille tila!