Kaunis poika

Sieltähän se kaunis poika tulee, tuumasi autokoulun opettaja, kun saavuin teoriatunnille. Auditoriollinen nuoria miehenalkuja nauroi ja minä kävelin istumaan takariviin hieman hämmentyneenä. Ilmeisesti en vastannut tuon porukan miesihanteita. Myöhemmin samankaltaisiin kommentteihin sai tottua. Jos olen sattunut menestymään koulussa, se on johtunut ulkonäöstäni. Olen ollut ruipelo, joka kyllä miehistyy vielä ja totta kai myös homo. Suorien ja arvostelevien kommenttien kohteeksi on joutunut niin vaatteet, hiukset kuin vartalon koko, ja näillä taas on ollut suora yhteys muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen, uskonnolliseen vakaumukseen ja vieläpä kädentaitoihinkin. Näin muutaman kommentin mainitakseni. Valtaosan näistä ulkonäkööni kohdistuvista kommenteista olen ohittanut naurahtamalla, mutta en voi väittää, ettenkö olisi antanut niille mitään painoarvoa. Ehkä osa kommenteista on ollut huumoria, jota on ollut lopulta vaikea ymmärtää, ja toiset kaiketi ahdaskatseisia asenteita sekä ehkä huonoa tunneälyä. Ydin on kuitenkin selkeä: suhtaudumme toisiimme käsittämättömän ulkonäkökeskeisellä asenteella. Asiaa on myös tutkittu ja omat kokemukseni ponnahtivakin mieleen, kun luin artikkelin, jossa kerrottiin Turun yliopistossa menneillään olevasta tutkimuksesta Suomi ulkonäköyhteiskuntana. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa ulkonäön vaikutusta palkkatasoon, ammattiin ja riskiin kohdata työttömyyttä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat näillä olevan tiettyjä yhteyksiä, joten odotan mielenkiinnolla tämän tutkimuksen tuloksia.

Menemättä sen enempää näihin tutkimuksiin, on pakko kysyä, miksi ulkonäkö on meille niin merkityksellinen, että lokeroimme ja tuomitsemme ihmiset sen vuoksi. Mikä saa meidät ajattelemaan, että lihava on laiskempi tai tyhmempi? Ihan tutkituskikkin. Miksi sliipattu mies olisi sen enempi homo tai vähempi työmies, kuin se luonnollisempi karju? En tiedä onko tutkittu, mutta tämän stereotypian olen itsekin kokenut. Ja nyt kun kirjoitan tämän tähän, asia tuntuu vielä käsittämättömämmältä. Siispä heitetään tähän lisää totuuksia. Möhömahainen mies on naisten ahdistelija ja sovinisti. Napapaidassa kulkeva nainen on kevytkenkäinen. Vaaleaihoinen mies on tummaihoista miestä turvallisempi. Liivi päällä moottoripyöräilevä on väkivaltainen ja rastatukalla palaa imelä tiuhaan. Eikö ole helppoa?

On varmasti niin, ettemme pysty täysin poistamaan sitä tosiasiaa, että aivomme viehättyvät jostakin enemmän kuin toisesta, mutta asenteisiimme voimme vaikuttaa. Meidän ei ole pakko pitää yllä pienen luulotautisen kuplamme ja yhteisömme stereotypioita ja hokea niitä itsellemme edes huonon huumorin varjolla. Me voimme valita, miten kohtaamme ihmisen ja annammeko tämän itse kertoa meille, mitä hän todella on. Me olemme harvoin täysin sitä, miltä naamamme, tukkamme tai ahterimme näyttää.