Surevaa ei tarvitse pelätä

Kuoli sairauden murtamana. Ne sanat pappi lausui itsemurhan tehneen miehen hautajaisissa. Siihen hetkeen nuo sanat olivat oikean tuntuiset ja edes hieman lohtua tuovat. Mutta voiko mikään poistaa sitä tuskaa ja epätietoisuutta, jonka läheisen itsemurha jättää jälkeensä? Onko kenelläkään sanoja, jotka armahtaisivat läheisen syyllisyydestä, loputtomasti jatkuvasta jossittelusta tai verkkokalvoille piirtyneestä kuvasta, jota kukaan ei halua nähdä. Onko sanoja, jotka auttaisivat suremaan kauniiden muistojen kanssa? Toivoisin kovasti, että tietäisin sellaiset sanat, mutta en tiedä onko sellaisia. Sen kuitenkin tiedän, että on helppo pelätä tuon kaiken kohtaamista. Pelätä ihmistä, joka on kohdannut jotain sellaista, jonka edessä itsekin on keinoton ja voimaton.

Mietin useaan otteeseen, että voinko ja uskallanko minä kirjoittaa tästä aiheesta. Mitä voin ja osaan sanoa niin, etten satuta ketään itsemurhan läheltä kohdannutta. Eli todella montaa ihmistä tässä maassa. Jo pelkästää omassa suvussani ja lähipiirissäni on useampi ihminen päätynyt itsemurhaan tai yrittänyt sitä. Mutta vaikka itsemurhia tapahtuu meidän monen lähellä, se on silti paljolti vaiettu aihe. Siksi päätin, että kirjoitan. Avoimuus ei tarkoita lupaa itsemurhille, vaan sen tarkoitus on avata tie pois sen mahdollisuudesta, tai sen aiheuttamasta tuskasta. Kukaan meistä ei halua joutua tilanteseen, jossa ei näe muuta pois pääsyä tuskastaan, kuin katkaisemalla oman elämänlankansa. Kukaan ei myöskään halua, että joku läheinen päätyy sellaiseen ratkaisuun. Niin kuitenkin voi käydä. Tälläkin hetkellä lähellämme voi olla ihminen, joka kantaa kipua sisällään. Jollekkin itsemurha on todellisuutta ja se olisi hyvä uskaltaa kohdata.

Itsemurha nostattaa jokaisessa meissä voimakkaita tunteita. Usein on helppo olla vihainen ja tuomitseva itsemurhan tekijälle ja sääliä sen kohdannutta lähipiiriä. On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan meistä ei halua tulla kohdatuksi säälin tai vihan kautta, sillä usein se herättää vain vihaa ja häpeää. Ihminen haluaa tulla vapaasti hyväksytyksi omien tunteidensa ja kokemustensa kautta. Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään sitä, että oma läheinen on päätynyt itsemurhaan. Itsemurha on ihmisen henkilökohtainen päätös, josta usein moni asia jää kysymysmerkiksi. Siitä ei voi vastuuttaa lähimmäisiä. Ja vaikka itsemurhan tekijä on jättänyt läheisilleen paljon tuskaa, ei se poista hänen arvokkuuttaan ja rakkauttaan.

Meistä jokainen suree eri tavoin. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Siksi surevaa kohdatessa on tärkeämpää kohdata aivoimella lämmöllä ja  hyväksynnällä, kuin neuvoen ja mielipiteitään osoittaen. Parempi on lähestyä ja kysyä, kuin vaihtaa hyllyn väliä ja olla kohtaamatta. Sureva osaa vastata sinulle, miten haluaa itseään kohdeltavan. Joskus on hyvä puhua asiasta, joskus jostain aivan muusta. Tärkeää on uskaltaa mennä lähelle ja osoittaa, että minä olen tässä. Hyväksyn kipusi, enkä pelkää sitä. Kannan sen, mitä haluat antaa.

Rohkeutta sinulle, jonka elämässä tämä kaikki on läsnä!