Siirry pääsisältöön

Elänkö arvojeni mukaan?

Tiesitkö, että olet tänäänkin tehnyt elämäsi tärkeimpiä päätöksiä? Olet valinnut, mihin olet käyttänyt aikaasi. Ehkä olet valinnut tarkasti, mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä ja käyttänyt sitten niihin minuutteja, tunteja tai ehkä suurimman osan päivästä arvojesi mukaisesti. Tai sitten tunnet usein olevasi tässä yhtä huono kuin minäkin. Päivästä toiseen aika tuntuu hukkuvan suorittamisen, pakollisten töiden, ulkoisten vaatimusten ja turhien aikasyöppöjen oravanpyörässä. Syyllisyys iskee välillä kovasti, sillä aikaa ei tunnu riittävän sinne, mihin sitä eniten pitäisi käyttää. Kyseessä on arvojen ja tekojen ristiriita.

Niin minulle, kuin varmasti monelle muullekin, elämän tärkeimpiin asioihin kuuluvat koti, perhe ja läheiset sekä terveys. Ne ovat tärkeitä syystäkin, sillä niiden kautta perustarpeemme täyttyvät ja näin ollen niiden merkitys hyvinvoinnillemme on valtava. Mutta miten tämä kaikki näkyy valinnoissa, joita teen päivittäin? Joskus tuntuu, ettei mitenkään. Käytän ensin valtaosan henkisestä resurssistani ja tietenkin myös puolet päivästäni työhöni. Kotona ajatukseni virtaavat työn kehittämisen, oppimisen ja luomisen vimmassa samalla, kun koetan hoitaa kireänä pakollisia arjen tehtäviä. Tyhjät välit täyttyvät sähköpostien, somen ja uutisten virrasta, eikä illalla ole enää jäljellä virtaa millä lähteä lenkille tai olla edes jotenkin läsnäolevaa seuraa omalle perheelleen. Tällaisten päivien jälkeen on vaikea sanoa, että on elänyt arvojensa mukaisesti.

On varmaankaan turha kiistää sitä, että me elämme maailmassa, jossa on jatkuva tapeiden virta, paljon viimeisiä mahdollisuuksia unelmiin, pakollinen onnellisuuden odotus ja valtava vaatimustaso. Mikään ei riitä, eikä koskaan ole hyvin, sillä emme enää muista, mikä meille on oikeasti kaikkein tärkeintä. Luulen, että meistä monen olisi hyvä säännöllisesti pysähtyä miettimään arvojamme ja sitä, elämmekö niiden mukaisesti. Onko työ tärkeämpi kuin perhe? Harrastus tärkeämpi kuin puoliso? Puhelin tärkeämpi kuin hetki lapsen kanssa? Onko tärkeämpi saada arvostusta kodin sisäpuolella vai ulkopuolella? Joka päivä me valitsemme ja vastuu siitä on meillä. Kysy itseltäsi rehellisesti ja sydämestä asti, mihin sinun juuri nyt pitäisi käyttää voimasi ja aikasi, jotta sinulla ja läheisilläsi olisi oikeasti hyvä olla?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voiko hekuma säilyä pitkässä parisuhteessa?

Makaan vaimoni vieressä, silitän hänen hiuksiaan ja annan hengitykseni tasaantua. Tunne on voimakas. Rakastan tuota naista. Paljon! On vaikea käsittää, miten tämä hekumallinen tunne löytyy yhä aina uudelleen ja kaiken lisäksi se tuntuu voimistuvan vuosi vuodelta. Miten tuo nainen, jonka kanssa olen asunut jo liki yksitoista vuotta, voi olla yhtä aikaa täysin uusi ja salaperäisen kiinnostava sekä niin turvallinen ja tuttu. Hän on minulle kuin sekoitus ihastumisen huumaa ja vuosien syventynyttä rakkautta. "Me ei varmaan koskaan kyllästytä toisiimme." Sanon lopulta, kun selviän jälkimainingeista.  "Voiko kyllästyä, jos olen tänäänkin oppinut sinusta jotain aivan uutta." Vaimoni sanoo ja kietoo kätensä ympärilleni.  "Niin..." Aloitan, mutta jään sitten hetkeksi pohtimaan vaimoni sanoja. Olimme keskustelleet päivän aikana vaikeista asioista. Sellaisista, joista en ollut osannut aiemmin paljoa puhua. Tänään olin ollut haavoittuva. Olin pelännyt, m

Kaunis poika

Sieltähän se kaunis poika tulee, tuumasi autokoulun opettaja, kun saavuin teoriatunnille. Auditoriollinen nuoria miehenalkuja nauroi ja minä kävelin istumaan takariviin hieman hämmentyneenä. Ilmeisesti en vastannut tuon porukan miesihanteita. Myöhemmin samankaltaisiin kommentteihin sai tottua. Jos olen sattunut menestymään koulussa, se on johtunut ulkonäöstäni. Olen ollut ruipelo, joka kyllä miehistyy vielä ja totta kai myös homo. Suorien ja arvostelevien kommenttien kohteeksi on joutunut niin vaatteet, hiukset kuin vartalon koko, ja näillä taas on ollut suora yhteys muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen, uskonnolliseen vakaumukseen ja vieläpä kädentaitoihinkin. Näin muutaman kommentin mainitakseni. Valtaosan näistä ulkonäkööni kohdistuvista kommenteista olen ohittanut naurahtamalla, mutta en voi väittää, ettenkö olisi antanut niille mitään painoarvoa. Ehkä osa kommenteista on ollut huumoria, jota on ollut lopulta vaikea ymmärtää, ja toiset kaiketi ahdaskatseisia asenteita sekä eh

Kirje koululaiselle

Sinä astelet niin reippaasti täynnä intoa ja uteliaisuutta. Reppu on isompi kuin selkäsi, mutta silti niin kevyesti kannat sen mukanasi. Siellä ei ole vielä ennakkoluulon kiviä tai pelon lyijyä, ehkä hieman jännitystä vain. Minä toivon, että olen osannut antaa sinne sellaista evästä, että olosi olisi turvallinen ja luottavainen. Koulutiesi alkaa tästä. Siitä tulee osa sitä elämänpolkua, joka muokkaa sinusta sinua. Toivon sinun muistavan, että sinä et ole numero. Että minä en vaadi sinulta papukaijamerkkejä, enkä täydellisiä päiviä. Vaan, että säilyttäisit avoimen mielen ja uteliaisuuden. Sen saman, mikä sinulla nytkin on, kun kuljet pitkin ojan reunaa ihmetellen kukkia ja kastehelmiä lehtien päällä. Sinä voit katsella koskettamalla ja kuunnella silmilläsi. Tärkeää on vain, että löydät keinosi oppia ja ihmetellä. Sillä koulutie loppuu aikanaan, mutta oppiminen jatkuu läpi elämän. Sinä saat ympärillesi paljon ihmisiä. He ovat kaikki ainutlaatuisia ja samanarvoisia. Kun kohtaat heidä