Vaikka taivaan harmaus ja pieni sade tekivät olosuhteista hieman viileät, huokui perheen ja kuvaajan kohtaamisesta silti lämpö. Samalla myös koko Pihtiputaan vanhan pappilan ympäristö tuntui heräävän eloon. Perheen kertomat tarinat kuvastivat paikan olevan heille tärkeä. Pihalla käytiin keskustelua siitä, mikä merkitys juurilla on ihmisille. Mistä olen kotoisin? Mitä tämä ympäristö minulle tarkoittaa? Kenestä ympäristö minulle kertoo? Samalla kolme toisilleen tärkeää ihmistä asettuivat luontevasti tuttuun ympäristöönsä ja tulivat ikuistetuiksi perhekuvaan. Tunne oli ikuistettu kuvaksi.
Sain äskettäin olla seuraamassa erään ammattivalokuvaajan työtä lähietäisyydeltä. Tällä kertaa kuvattavana oli kolmihenkinen perhe ja kuvauspaikkana toimi heidän kotinsa ympäristö. Minä itse olin mukana siksi, koska halusin nähdä, mistä tekijöistä koostuu valokuva, joka herättää tunteen eloon. Vaikka hyvä kuva vaatii hyvän kameran ja paljon teknistä osaamista, voisin silti väittää, että tuo tekijä on vain yksi pieni osa taitavaa valokuvaamista. Kun kuljin kuvaajan vierellä ja pohdin, mistä kohdasta itse lähtisin kuvaamaan perhettä, olisin usein valinnut jotain toisin. Enkä todennäköisesti olisi saanut kuvaani minkäänlaista eloa. Me kaikki näemme ympäristön erillä tavalla. Mutta joillekin sen valot ja värit, etäisyydet, näkymättömät kehykset ja sommitelmat ovat taidetta, jotka he pystyvät vangitsemaan kameran linssin takaa. Se on taitoa, jota varmasti voi oppia, mutta yhtä paljon siinä varmasti on lahjaa. Yksi asia oli kuitenkin mielestäni ylivoimaisesti suurin tekijä siinä, että nämäkin perhekuvaukset saivat mahdollisuuden onnistua. Se oli kohtaamisen taito. Olen työskennellyt itse pitkään lastensuojelussa, jossa taito ihmisen välittömään ja aitoon kohtaamisen on oikeastaan välttämättömyys hyvän asiakassuhteen luomisen kannalta. Jos aiot saada ihmisen luottamaan sinuun niin, että välillenne voi syntyä avoin ja voimaannuttava suhde, sinun täytyy pystyä kohtaamaan ilman ennakkoluuloja ja haitallisia asenteita. Se, mitä tapahtui kuvaajan ja tämän kuvattavan perheen välillä heti ensimmäisestä kättelystä asti, oli ratkaisevaa sen kannalta, miten avoimena tuo perhe asettui kuvattavaksi. Se myös ratkaisi perheen kokemuksen kuvauksista. Ja mikä tärkeintä, se ratkaisi, vastasiko kuvaus sitä, mitä he siltä odottivat. Tämänkin kuvauksen takana oli useita asioita, jotka olivat tärkeitä perheen eri jäsenille. Minä olen varma, että kun vanhemmat katsovat kuvaansa kotisohvallaan tai poika opiskelija-asunnollaan, he löytävät kuvasta sen tunteen, mitä he toivoivatkin.
Joel Jyrinki on valokuvaaja ja korttitaiteilija, jonka tuotteet pyrkivät kuvaamaan tunnetta ja viestimään elämää armollisuuden, kiitollisuuden ja inhimillisen kohtaamisen kautta. Nämä ovat myös oman blogini keskeisiä teemoja ja sen vuoksi haluan antaa myös lukijoilleni mahdollisuuden tutustua hänen tuotteisiinsa. Tykkää ja kommentoi Facebookissa olevaa julkaisua, niin olet mukana ARVONNASSA, josta voit voittaa itsellesi Joel Jyringin 2018- vuoden kalenterin. Arvonta suoritetaan 1.10 ja voittajalle ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti. Kalenteria ja monia muita tuotteita pääset katsomaan osoitteesta www.joeljyrinki.com.
Kommentit
Lähetä kommentti
Pienikin ajatus tai yksikin sana niin tässä on sille tila!